Oulun vetovoimaisuus

Halusimme nuorta näkökulmaa Oulun kaupunkivisioon. Tässä lukiolaisen, Fanni Savolan pohdintoja aiheesta.

Kaupunkivision pohjalta rakentuu mielikuva hyvinvoivasta ja yhtenäisestä Oulusta. Elinvoimainen, vetovoimainen ja pitovoimainen Oulu kuulostaa varsin houkuttelevalta, mutta väliin herää kuitenkin kysymys: ovatko vision kaikki tavoitteet saavutettavissa?

Oulun elinvoimaisuuteen tähtäävistä tavoitteista voidaan löytää jo nyt hyvin toteutuvia väitteitä. Avoimia työpaikkoja löytyy paljon. Lento-, juna-, ja bussiliikenne toimivat miltei moitteettomasti. Myös pyöräilijöille löytyy lähes joka kolkasta oma kaistansa. Monikulttuurisuutta tai kansainvälisyyttä ei kuitenkaan tavallinen oululainen arkipäivässään huomaa. Erilaiset kansainväliset projektit joillakin työpaikoilla ja kouluilla ovat toki käynnissä, mutta miten kansainvälisyys ja kulttuurien monimuotoisuus saataisiin positiivisessa valossa katukuvaan ja ihmisten puheisiin? Sosiaalisella medialla on oma osansa tämän edistämisessä, mutta väittäisin, että erilaisia kulttuurien kohtaamiseen tähtääviä tapahtumia kannattaisi järjestää enemmän, mikäli Oulu tahtoo Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuoteen 2026 mennessä.

Oulun historia on mielenkiintoinen ja kaupungillemme tärkeä edustuskeino. Hienot rakennukset ja kivetykset luovat sadan vuoden takaista tunnelmaa. Historia on miltei käsin kosketeltavissa: tuivertava merituuli ja vanha raatihuone. Vain hevosvaunut puuttuvat. Aihe ei kuitenkaan löydä tietänsä ihmisten sydämiin, koska vain harva tietää siitä tarpeeksi. Olen sitä mieltä, että historiaa voisi tuoda esiin erilaisin kertomuksin tauluilla ympäri kaupunkia. Olisi hienoa, kun kaupungilla kulkiessaan voisi lukea siitä, mitä tämä paikka on historiassa merkinnyt. Mieleenpainuvimpia olisivat henkilökohtaiset kertomukset.

Olen asunut Oulun Toppilassa kohta puoli vuotta ja yrittänyt etsiä itselleni harrastuksia. Asuinalueellani on käytännössä kaksi harrastemahdollisuutta: kuntosali ja frisbeegolf. Meikäläiselle ei kuitenkaan kumpikaan ole sydämen asia, vaikka toki tykkään tehdä muutakin kuin harrastaa sohvaperunailua. Tämä herättääkin minussa kysymyksen: asunko väärällä alueella, vai onko alue kapeakatseinen? Taiteet ja kulttuuri ovat ajat sitten vieneet minut mukanaan ja haaveilenkin arkkitehdin urasta. Harmin paikka, sillä lähimmät taidekurssit sijaitsevat keskustassa, jossa ne ovat kalliita, eikä minulla ole käytännössä mahdollisuutta harrastaa ja kehittyä sille tasolle, jolle haluaisin. Toki voisin, mutta koulun kustannuksella, sillä aika ei riitä kaikkeen bussimatkojen takia. Pitääkö siis valita koulun ja harrastuksen väliltä? Ovatko kurssit suunnattu vain autollisille, eikä opiskelijoille, joista suuri osa kaupungin elinvoimasta koostuu?

Oulussa on kauniita ulkoilualueita, mutta ne eivät ole kovinkaan näkyvillä. Ulkoilupaikoista ei infota niin, että sinne osaisi kaupungista löytää, vaikka paikka olisikin vain noin kilometrin päässä. Yhtenä päivänä, kun itse kuljin kaupungilla, törmäsin mieheen, joka kysyi, tietäisinkö mitään hyviä ulkoilupaikkoja. Yritin miettiä, mutta mieleeni ei tullut kerrassaan mitään. En ollut törmännyt millään puolella keskustaa ulkoilupaikkoihin tai puistoihin ohjaaviin kyltteihin. Vasta kun myöhemmin googletin, löysin muutamia puistoja. Myöskään kaverini eivät olleet aiemmin tienneet näistä, vaikka ovatkin Oulun pidempiaikaisia asukkaita. Vision tavoite kaupunkilaisten ulkoilemiseen innostamisessa ei siis ainakaan keskustan kohdalla toteudu. Täytyy kai olla valmiiksi innostunut ulkoilusta, että löytää paikalle, saatika jaksaa etsiä paikkaa. Ehdottaisin myös, että puistoihin voisi sijoittaa enemmän ulkokuntosalivälineitä, mikä varmasti innostaisi kuntoilemaan. Kulkuvälineita ja ekologisuutta mietittäessä Oulu on kuitenkin edistynyt: Sykkelien tuominen markkinoille on suuri edistysaskel kohti terveempää elämäntapaa ja ympäristöystävällisyyttä.

Puoli päivää pihalla -ohjelma on mielestäni loistava idea! Hienoa, että se on varhaiskasvatuksessa otettu osaksi ohjelmaa. Mutta miksi tämä etuoikeus täytyisi jäädä vain lapsille? Kun katsotaan tilastoja lukiolaisnuorten masennuksesta ja mielenterveysongelmista, ovat ne aika korkeat. Useiden tovereideni kanssa käytyjen keskustelujen perusteella uskallan sanoa, että päivänvalon ja raittiin ilman puute vaikuttaa suoraan hyvinvointiimme. Kun istuu kahdeksan tuntia opettelemassa uusia asioita, alkavat aivot jo huutaa hengähdystaukoa. Sitä ei kuitenkaan tule, sillä vähintään tunnin kestävä läksyjen teko odottaa kotona. Kun on saanut läksyt tehtyä, ei monestikaan jaksa tehdä enää yhtään mitään, joten ei saa ulkoilmaakaan. Koulupäivän aikana tapahtuva ulkoiluhetki voisi siis pelastaa ainakin osan terveestä mielestämme. Jokapäiväinen ulkoiluoppitunti tai ainakin puolet tunnista voisi auttaa asiaan. Tätä voisi soveltaa myös muille työpaikoille.

Mielenterveys on aiheena noussut merkittävästi aiemmista vuosista ja on jo melkein kahvipöydän keskustelunaihe. En silti usko, että sitä on korostettu vielä liikaa. Yhä useammat ovat koulussa kertoneet uupumuksestaan, mikä sinänsä on hyvä, mutta toisaalta siihen ei ole resursoitu tarpeeksi apua. Ennaltaehkäisevyys on ykkösasia, eikä sitä vieläkään tehdä tarpeeksi. Tässä pitää pyrkiä ennaltaehkäisemään, nyt ei ole pystytty kuin ennaltaähkäisemään. Koulussa kerran puolessa vuodessa näytettävät hyvinvointineuvontavideot eivät ole tarpeeksi; kyllä nuoret löytävät ne netistäkin. Painottaisin, että koulujen pitäisi keskustella säännöllisesti ja kasvotusten oppilaidensa kanssa hyvinvoinnista sekä ohjata ainakin kerran jaksossa keskustelua aiheesta. Tiedän, että tämä on haaste suurissa lukioissa, mutta eivätkö nuoret ole tulevaisuus?

Taiteen ja kulttuurin osalta Oulu on mielestäni hämmästyttävän monipuolinen. Selaillessani kaupungin sivuja yllätyin mahdollisuuksista, joita kaupunki tarjoaa. Olitpa sitten stand-up koomikko tai hiljainen lukutoukka, löydät varmasti itsellesi sopivaa tekemistä.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että kehitettävää löytyy, mutta suunta on mennyt hyvää vauhtia eteenpäin. Tehdäänhän Oulussa reippaita, rohkeita ja vastuullisia valintoja, toivottavasti myös näiden asioiden suhteen.

Fanni Savola

Jätä kommentti